Yksinyrittämisen ihanuus ja haasteet

Yrittäjyys tuntuu maailman parhaalta idealta

Herään aamulla, ruokin kissaherrat, juon kaksi mukillista kahvia perisuomalaisen kaurapuuron kera ja avaan tietokoneen. Huomaan, että eilen iltayöstä joku on ostanut neulontapaketin. Jossain päin Suomea joku on päättänyt käyttää omaa aikaansa siihen, että tekee käsillään jotain minun suunnittelemaani.

Silloin tuntuu melkein uskomattomalta, että minulla on oma verkkokauppa, jonka tuotteet ovat oman luovuuteni tai osaamiseni hedelmiä.

Saan suunnitella neuleita, kirjoittaa, neuloa ja valokuvata. Saan pohtia, miten neuleohjeista voisi tehdä entistä helpompia ymmärtää. Kukaan ei käske minua tekemään näitä asioita. Teen niitä siksi, että uskon niiden olevan tärkeitä ja nautin sunnattomasti tästä tekemisestä. Tässä kun pääsee samalla neulomaankin!

Sitten tulee niitä toisia päiviä

Välillä tulee päiviä, jolloin verkkokaupan maksut eivät toimi. Tai olen käyttänyt viikkoja uuden ohjeen kirjoittamiseen ja työvaiheiden valokuvaamiseen, eikä kukaan tunnu huomaavan koko ohjeen olemassaoloa.

Yksinyrittäjyydessä on kummallinen ominaisuus, jota asiakas ei ehkä tule ajatelleeksi: onnistumiset ja epäonnistumiset tuntuvat henkilökohtaisilta.

Kun Selkosilmukoiden verkkokauppaan tulee tilaus, iloitsen siitä aidosti. Mutta jos myynti hiljenee, alan helposti miettiä, olenko tehnyt jotain väärin. Kesällä on hiljaisempaa ja syksy saa ihmiset tarttumaan puikkoihin. Ei se ole minun syytäni, vaikka se vähän harmittaa myyntilukuja katsellessa. Ei siellä verkkokaupassa mitään vikaa ole, vaikka siltä välillä tuntuukin.

Yrittäjyys on myös jatkuvaa oppimista

Perustin Selkosilmukat, koska halusin tehdä selkokielisiä (ja muitakin) neuleohjeita. Kuvittelin työni koostuvan enimmäkseen neuleiden suunnittelusta ja ohjeiden kirjoittamisesta ja niiden työvaiheiden valokuvaamisesta.

Todellisuudessa olen saanut opetella verkkokaupan ylläpitoa, hakukoneoptimointia, markkinointia, uutiskirjeitä, mainontaa ja ties mitä muuta. Samalla olen opiskellut lisää selkokieltä ja saavutettavuutta. Neulominen on itse asiassa ehkä pienin osa koko yritystä. Monena päivänä en oikeastaan edes koske puikkoihin.

Mikä tuottaa yksinyrittäjälle todellista iloa?

En vaihtaisi tätä osaani pois. Yrittäjyydessä on jotain koukuttavaa. Ehkä se on vapaus. Vapaus istua läppärin kanssa linnunlaulun keskellä. Vapaus sovittaa tekemiset migreenin, nivelreuman ja fibromyalgian oireiden tahtiin. Se on mahdollisuus kokeilla omia ideoita. Se on se riemullinen tunne, kun jokin pitkään suunniteltu asia lopulta onnistuu.

Erityisen paljon iloa tuovat asiakkaiden kohtaamiset ja viestit. Kun joku kertoo uskaltaneensa aloittaa neulomisen vuosien tauon jälkeen. Kun joku sanoo ymmärtäneensä ohjeesta jonkun tekniikan ensimmäistä kertaa. Kun joku lähettää kuvan valmiista neuleestaan ja kertoo olevansa onnellinen siitä, että on osannut sen tehdä.

Silloin muistan, miksi Selkosilmukat on olemassa.

Kolikon (vai pitäisikö sanoa neuleen) kaksi puolta

Yrittäjyys ei ole jatkuvaa menestystarinaa eikä se ole myöskään loputonta selviytymistaistelua. Useimmiten se on jotain siltä väliltä, ja siinä sen rikkaus piileekin.

Se on sitä, että aamulla ratkaistaan verkkokaupan tekninen ongelma, päivällä pakataan tilauksia ja juoksutetaan niitä postiin, ja illalla innostutaan uudesta ideasta niin paljon, ettei malttaisi mennä nukkumaan.

Yrittäjyys on epävarmuutta ja vapautta samassa paketissa.

Juuri siksi siinä on jotain niin kiehtovaa. Vaikka joskus minun tekisi mieli heittää hanskat harakoille, seuraavana päivänä huomaan jälleen suunnittelevani uutta neuletta, kuvaan innolla uutta somepostausta tai pohdin tapaa tehdä neulomisesta edelleen vähän saavutettavampaa.

Ehkä yrittäjyys onkin vähän niin kuin keskeneräinen neuletyö. Välillä silmukka putoaa, välillä lanka menee solmuun ja joskus joutuu purkamaan pitkänkin matkan.

Mutta kun jatkaa rauhassa eteenpäin, työ valmistuu silmukka kerrallaan.